28.11.2016

2. Odottavan aika on pitkä

Heippa taas.
Me käytiin nyt sunnuntaina siis katsomassa sitä tammaa. Ajomatka sujui hyvin ja meiltä ei ollutkaan kuin reilun tunnin ajomatka tallille missä heppa asustaa.

 Paikan päälle tultuamme meitä vastassa oli oikein mukavan oloinen nainen, jonka johdolla mentiin sitten tarhan reunalle katselemaan ja silittelemään Tyyneä, joka olikin jo heti ensimmäisen iloisena portilla vastassa. Noh, nainen lähti hakemaan hepan narua ja odotellessa vangempani sanoivat heti että tää vaikkuttaa ihan mukavalta hepalta. Saatin sitten se naru ja lähdettiin talliin. Matkalla talliin, heppa halusi haistella kaikkea mahdollista ja menihän siinä parinkymmenen metrin matkaan sitten viisi minuuttia, höpsö hevonen.

Tallissa sitten pyöräytin tamman käytävälle ja riisuin loimen. Siinä sitten annettiin hevosen haistella meitä. Tyyne oli ihanan tuttavallinen, kokoajan hamusi kättä ja vähän väliä myös laitto päätänsä olkapäälle. ♥ Siinä sitten harjailin ja kävin kaikki jalat muutamaan otteeseen läpi ettei ollut turvotusta, kuumuutta tai muitakaan ihmeellisiä patteja. Kokeilin myös muutenkin vähän jokapuolelta ettei heppa aristellut mitään. Siinä sitten oltiin tallissa varmaan puolituntia, höpöteltiin tallinpitäjän kanssa ja rapsuteltiin heppaa. Heitin loimen myöhemmin takaisin selkään ja talutin Tyynen takaisin tarhaan. Matkalla kun heppa pysähtyi haistelemaan puskaa, iskä sitten silitteli sitä siinä ja sanoi hepalle että;"Nooh, lähekkös sie meille? joo tullaanko hakemaan sut kottiin ensiviikolla?", siitä sitten tiesinkin jo että iskä ainankin tykästyi siihen.
 Iskällä on kyllä ihan käsittämätön taito lukea hevosia. Hän katsoo hevosta syvälle silmiin ja höpöttää sille jotain. ja taas poikettiin aiheesta, hups.... :D

Kuitenkin. Hevosesta jäi todella hyvä maku suuhun, vaikutti juuri siltä kun meille kerrottiinkin ja nättihän se oli kuin mikä, livenäkin! Sievä piirto päässä, muuten punaruunikko ja rakennekin oli omaa silmää miellyttävä; ei liian pyöreä eikä liian luikero. Ja hepalla oli iiihanan pitkä ja tuuhea häntä ja harja, tykkäsin! Luonteelta tamma oli todella utelias ja sosiaalinen, kuitenkin se tietty pilke silmäkulmassa. Ihan varsamainenhan tuo muute oli vielä ilmeeltään ja luonteeltaan.
 Kun oltiin lähdössä pihalta, iskä sanoikin jo heti että voisimme hakea Tyynen jo sunnuntaina, minä tottakai olin sillein jes, äitiäkään ei hirveesti näyttänyt ajatus harmittavan...
 Noh, hevoset tosiaan siis tulevat vihdoin ja viimein kotiin nyt sunnuntaina. Tekemistä kuitenkin riittää ennen kopujn tuloa ihan riittämiin. Pitää vetää sähkölanka ponin takia, hankkia rehut, heinät ja kuivikkeet ja siistiä tallia vielä ja viedä sieltä ylimääräiset tavarat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti