5.4.2017

8. Viimeaikojen kuulumisia


Noniin, heippa taas pitkästä aikaa! Pahoittelen jo heti alkuun blogin hiljaiseloa, Siihen on taas syynä se, ettei allekirjoittaneella ole ollut oikein motivaatiota saatika aikaa kirjoitella.
 Tässä postauksessa saattekin lukea pikku Aapen kehityksestä, ja Tyynen liikutuksista.

Aloitetaan vaikka Tyynestä. Tyynellä ei olla ratsastettu nyt pariin viikkoon, syynä aivan karsea kiima jonka takia kaikki ottaa heppaa taas pattiin. Noh, oli tarkoitus muutenkin pitää mietintäloma jossain välissä, joten se nyt sit pidetään kiiman yli.
 Tyynellä olen käynyt itse kahdesti pellolla ja kolmesti maastossa. Ollaan edetty nyt siihen pisteeseen että Tyyne tajuaa mitä eteenpäin vievät abut tarkoittaa, kuten myös hiljentävät avut. Tyyne on myös alkanut tajuamaa jo vähän istuntaa. Kääntäminenkin alkaa poikkuhiljaa onnistua painopistettä siirtämällä. Heppa on käyttäytynyt todella hyvin ikäisekseen ja siihen nähden, että ratsastuskerrat mahtuu vielä laskemaan kahdella käden sormilla.
 Maastossa ollaan keskitytty vain siihen, että Tyyne kulkee suorassa ja menee rohkeasti kaikesta uudestakin ohitse.
Nää nappisuojat on kyllä paras keksintö ikinä! Nopea pukea ja ottaa pois, kestää jalassa vaikka missä mastossa ja hangessa rymytessä!

Eräänä päivänä kaimani Emma ratsasti Tyynen minun pyydöstä että saan itse tutkilla miltä heppa näyttää maastakäsin. 
 Tyyne meni ihan hyvin, liekö kiimasta johtuen sitten otti parit kamaze loikat. Emma kuitenkin pysyi hyvin kyydissä ja Tyynekin alkoi rauhoittumaan.

Olen nyt vain juoksutellut Tyyneä liinassa. En ole juoksuttanut kuin vain noin 15-20min kerralla ettei jalat rasitu liikaa. Liinassa Tyyne alkaa aina yleensä alkuun pelleilemään, onneksi kuitenkin tamma on aina kuulolla ja pukittelemisen ja keulumisen saa nopeasti loppumaan.


Siirrytäänpäs sitten pikkumustaan, Aapeen. Aatu on kehittynyt aivan älyttömästi eteenpäin! 
 Alkuun Aatu oli todella hankala ratsastaa. Se ei luotanut yhtään ratsastajaan ja suun kanssa oli pahimmat ongelmat. Ponia oltiin revitty niin pahasti suusta, että heti kun ohjia otti yhtään tuntumalle, poni alkoi puskemaan ulospäin(mitä se teki jo valmiiksi kokoajan)ja liike muuttui sipsuttamiseksi pää taivaissa. Edellä manittuun aikaa ei ole kuin vajaa kuukausi.

Nykyään Aatu on jo aivan eri poni! Puskeminen ja pään viskely on jäänyt jo miltei kokonaan pois.Aatu hyväksyy nyt tuntuman ja ratsastajan avut jo aivan eri tavalla. Enää allekirjoittaneen ei ole neljällä edellisellä ratstastuskerralla taluttamaan ponia takaisin pellolle. Emma on saanut ponin jo kulkemaan todella nätisti, osittain jo kantaen itseään oikein päin.
 Poni on myös ruvennut saamaan lihasta takaisin, etenkin kaulan ylälinja alkaa näyttämään jo todella hyvältä! Aatulta on myös heinämaha alkanut katoamaan aika selvästi. 
 Aatu pääsi eräänä päivänä pitkästä aikaa lempi puhaansa, eli etseiden hyppelyyn! Aatu osasi todella hyvin katsoa oikeat paikat itse, ja poni näytti niin tyytyväiseltä!

Aatulle varmaan tässä lähiaikoina kehittelen jonkin laisen liikuntasuunnitelman. Suunnitelma tulee sisältämään paljon kunnon paranemiseen auttavia treenejä, mm. ajoa ja paaaaljon mäkitreenejä. Myös kordinaatiokyky saisi ponilla olla parempi, eli paljon tulee myös olemaan metsässä ja muulla epätasaisella alustalla rämpimistä 

Tiivistettynä, en voisi olla tyytyväisempi siihen että Emman oon saanut ponia liikuttamaan! Varsinkin kun näin lyhyessä ajassa edistystö on tullut jo noin paljon! Aatu tarvitsee jämäkän jä rauhallisen liikuttajan, joka ei anna ponille periksi. Onneksi Emma täyttää nuokin kriteerit. :)



Sain tänään myös uuden objektiivin kameraan, huomenna mitä todennäköisemmin pääsen testaamaan sitten sitä jos vain saan kameran takaisin. Kyseessä on perus Tamronin af70-400mm di objektiivi. 





2 kommenttia: